Kaikki eivät ole ystäviäsi – varo kehen luotat

Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa joku ihminen, jonka kuvittelet olevan ystäväsi, mutta hänestä paljastuu piirteitä, joita et kuuna kummajaisena uskonut paljastuvan, saati olevan olemassa? Eilen katsoin videon, joka levisi Facessa. Siinä oli vahva pointti tällaiselle naiville uskojalle. Kaikki eivät ole ystäviäsi. Jengi, jota pidät omassa ystävyyden ympyrässäsi eivät kaikki ole sinun puolellasi. Enkä tarkoita millään muotoa peesaamista tai tilannetta, jossa käyttäydyt kuin aasi niin ystäviesi pitäisi jeesustella sinun olleen oikeassa. Se olisi jo ihan puhdasta feikkaamista.

Mun kaveripiiri on melko laaja. Tuttuja on niin että päät yhteen kolisee, mutta ystävät ovatkin ihan oma lukunsa. Osa mun ystävistä on ollut matkassa lapsuudesta saakka ja osa tullut opiskelujen myötä. Osaan olen tutustunut muiden kautta ja erinäisissä duunikuvioissa.

Mun paras ystäväni on kulkenut matkassa jo kohta kakskyt vuotta. Hän on mun kaikkien kolmen tyttäreni kummitäti, ja siinäkin duunissaan ihan ykkösluokkaa. Hän on läsnä tytöille ja tytötkin tietää kenelle soittaa jos hätä tulee eikä vanhemmat vastaa. Mä jouduin tuossa taannoin sairaalahoitoon. Se tuli yllättäen eikä siinä oikein osannut varautua mitenkään. Mä en synnytyksiä lukuun ottamatta ole koskaan ollut hoidettavana ja tilanne oli pelottavan lisäksi tosi ahdistava.

Tietenkin ilmoitin läheisille mikä on meininki, mutta muuten en osannut selventää. Sain vuodepaikan ja jäin kylkiasentoon itkemään. Ei mennyt kuin hetki niin tuttu ääni kuului käytävässä ja pääsin mun parhaan ystävän haliotteeseen. Mä vaan itkin ja Reetta sanoi mulle, että hän tietää kuinka tuo potilaan rooli on enemmän perseestä. Mutta mitä ystävyyteen tulee, niin tämä pienen lapsen äiti tuli mun luo ja jätti tytön kotiin. Hän toi mulle tuliaisia. Ekana oli puhtaat pikkarit. Siis oikeesti puhtaat pikkarit! Ne oli parasta mitä siinä kohtaa tiesin sen kaiken ronklaamisen ja kipuilun jälkeen. Mun tuliaiskassiin kuului myös matka-lehti, sen idea oli viedä mun paha mieli muualle. Samoin sain pehmolelun, koska yksin steriilissä paikassa ei ole kiva nukkua. Nii-in. Voiko huomaavaisempaa ja välittävämpää olla?

Mulla on myös ystäviä, jotka ovat vuosien jälkeen uudelleen elämässä ja pakko sanoa, että se on ihan mahtavaa. Voit soittaa ja kysyä saako Baba tulla leikkiin puolen tunnin varoajalla tai 7 lapsen äiti lähtee mun kans suunnitteleen yo-juhlia ihan niin kuin ei olis muutakin elämää. Löytyy myös sydänystävä, joka sanoo sulle kaiken ihan suoraan, ei ota susta rumia kuvia ja jonka kans voi lähtee Balille tekeen kaikkee sellaista erilaista ilman mitään suurempaa suunnitelmaa.

Ystävyydessä on sellainen merkillinen juttu, että sanat eivät merkitse mitään vaan teot ratkaisee. On myös hyväksyttävä sellainen tosiasia, että kaikki ihmiset joihin luotat eivät ole sen arvoisia. Itse arvostan itseäni sen verran, että en halua olla lojaali väärille ihmisille vaan pitäydyn omassa pikku kuplassani. En halua ympärilleni ihmisiä, jotka vain odottavat minun epäonnistuvan tai etsivät saumaa iskeä puukko syvälle selkään. Osaan hoitaa detox-puolen siinä suhteessa. Mä kyllä satun olemaan erittäin onnekas. Mulla on maailman parhaat ystävät!